Demarikynästä: Pressanvaali

Demarikynästä

Suomen tuleva presidentti on nainen. Ainakin me demarit uskomme niin.

Kaikkihan alkoi silloin sata vuotta sitten. Naisille myönnettiin äänioikeus ja olivat muutenkin vaalikelpoisia. Maailman ensimmäisten maiden joukossa tämä myönnytys tehtiin. Toki sitä ennenkin naisille oli myönnetty etuuksia ja sen jälkeenkin on tullut yksipuolisia helpotuksia.

Lentopallon verkkoa alennettiin, golfissa rata lyheni, kuula ja keihäs keveni eikä hattua tarvinnut poistaa päästä edes arkun laskussa.

Ja päteviä meidän kolme ehdokasta toki ovat. Tuula on sairaanhoitaja, Maarit on jo nuoresta iästään huolimatta isoäiti ja Sirpalla on miehenä rakennusinsinööri. Valitsee kenet hyvänsä ei voi pettyä. Haatainen sikäli arveluttaa, koska on julkaissut kirjan Arjen kuningattaret. En ole lukenut mutta kertonee kaikista kolmesta ja heidän tavoitteistaan.

Kun Suomi hosui tuon äänioikeuksien kanssa, niin sitä valmistelemaan oli koottu komitea. Komiteaa johti ruotsalaismielinen professori Hermansson. Puheenjohtaja itse halusi päätöksen jälkeen eriävän mielipiteen ja lisähuomautuksen: ”Mielestäni nainen valtiollisen elämän alalla ei ole oikealla paikallaan. Naiset, jos heille annettaisiin äänioikeus ylipäätään ja erittäinkin levottomina aikoina äänestäisivät äärimmäisyyspuolueiden kera.” Haluan viitata tässä kannatuslukujemme pieneen laskuun Halla-Ahon valtaannousun jälkeen.

Naisten äänin Anttikin valittiin ja nyt rouvat haluavat vastinetta. Totta kai Anttia käy sääliksi. Haloselle ei voi edes soittaa neuvoa kysymään ja Tuomioja on niin vanha, ettei muista miten toimittiin ennen. Harakat ja muut keittää huttua ilman työläisromantiikan perustuksia kuin vappumarssissa ilman lippua.

Meilläkin kolme eniten ääniä saanutta valtuutettua oli naisia. Ehkä pitäisi minunkin vaatia äänten uudelleenlaskentaa kuten muuallakin. Missä oli Euroopan Unionin tarkkailija kunnallisvaalimme aikana?

Nyt kun minusta tehtiin sivin puheenjohtaja, niin ainakin kaksisataa on vastaan tullessaan sanonut äänestäneensä vaaleissa minua.

Vielä siitä pressanvaalista. Niinistöäkin on vaikea kannattaa. Tämä kun alkoi keräämään nimiä ja kortteja kuin seuraten Väyrysen esimerkkiä. Jätti kuin Soini puolueensa sympatian toivossa.

Ehkä on kuitenkin parasta luottaa naisiin. Johonkin noista kolmesta. Käy miten käy.

 


Hannu Nokkala, riihimäkeläinen demariaktiivi, kaupunginvaltuutettu ja paljon muuta