Kun Kirsti Tolvanen nostaa leukansa ja aloittaa puheen niin on syytä herkistyä. Mutta kun hän nousee seisomaan ja katsoo nopeasti skannaten kuulijansa on myöhäistä paeta. Kokouksen avaus noudattaa normaalia kaavaa. Kuvaus vuoden tärkeimmästä kokouksesta, hänen sijaistoimistaan tässä salissa ja nopea muistutus aiheessa pysymisestä. Viimeiseen kehotukseen tulee suhtautua vakavasti. Tällä kertaa Juha Ranta ei huomioinut tuota Kirstin sivallusta.

Alkukeskustelut ovat aina leppoisia. Osa käärii hiojaan ylös, toiset taas kiertää vaatetta ranteidensa peitoksi ikään kuin rukkasiksi tuleville väännöille. Nyt aluksi hiersi Huhtimonkadun muutostyö. Oma aloitteemme koski kevyen väylän rakentamista tuolle koulupolulle. Ryhmässä Leväsen Jarmo oli todennut pyytävänsä pykälän pöydälle, tälle nyökättiin. Perustelut olivat hyvät. Pöydällejätön kannatus kavahdutti myös puheenjohtajan. Lehteriväki oli vielä lehtiöt tyhjänä odottamassa jotain sivujen täytöstä. Poliittinen selkäydin toimi. Levänen kannatti Vilkmanin ehdotusta tai sitten toisinpäin. Mattilan Petri halusi myöskin puheenjohtajalta luvan kannattaa lisäselvitystä omilla perusteluillaan tai ainakin samoilla perusteluilla mutta eri sanoin. Esko Nummela oli painanut nappia tukevansa edellisten puheenvuorojen näkemyksiä mutta lisäsi vielä oman kokemuksensa asiaan ja pitkäaikaisen huolensa kyseisestä tieosuudesta.

Tolvasen Kirstin kasvoista näkyi, että tämä omien innostus tulisi jotenkin hillitä. Talousarvio on vielä edessä ja jo alkukiihdytyksessä puomeja ylitetään.

Arkkitehti Veli Valorinta on suunnitellut valtuustosalin vuonna 1948. Lakatut koivuviilut eivät synnytä tarvittavaa auktoriteettia itsestään vaan siihen tarvitaan myös koivusta nuijaa. Kirstillä oli tuo puinen vasara.

Vihreiden tekemä Peltosaaren koulun  remonttiin liittyvä aloite käsiteltiin totutusti. Tiina Mämmelä oli selostanut ryhmänsä äänellä näkemyksen yhtenäiskoulusta. Aloitteeseen oli vastattu, eikä jatkotoimiin ole syytä ryhtyä. Media ei saanut lehtiöihin merkintöjä. Sisäilma ei liene vaaliteema. Esko Nummela kuitenkin sanoi kantavansa huolta oppilaista, joita voi seurata suoraan omasta ikkunasta. Tolvasen kopautus oli ennakoivan kova päättäessään keskustelun ja pykälän käsittelyn.

Kokous eteni Eija Aittolan aloitteeseen. Aittola on Arolammin maakunnasta esittänyt huolensa vanhusten palvelusetelien käytöstä. Tämä vähäosaisten, vanhusten, sairaiden ja kouluikäisten puolustaja katsoi suoraan takarivin toimittajan silmiin poistuessaan puhujapöntöstä. Palvelusetelin arvon nosto tai jokin keskiarvo ei nyt ole se oleellisin vaan tämä ajankohta. Lehdistö ei näyttänyt tajuavan Eijan viestiä. Moni myös ryhmässään katsoi papereihinsa Eijan palatessa paikalle. ”Taistelu jatkuu” totesi Aittola ennen poistumistaan korokkeelta. Tässä jäi epäselväksi vihollinen.

Edellisellä viikolla Yhdysvalloissa kuitenkin todistettiin, ettei oman puolueen kannatus ole välttämätöntä vaalien voittoon. Tämän Eijakin tietää. Riittää vain kun annetaan vaatimaton peruskoulutus myös valkoiselle kaupunkilaiselle ja tämän aiheuttamaan tyytymättömyyteen ja elämän tason laskuun tarjotaan sitten muutosmallia ja vakuutusyhtiöiden esitteitä.

Kokouksen käsittelyaihe siirtyi soteen.

Jussi Savolan kasvojen edestä oli poistunut kangas kuten aamupäivän eräästä muotokuvasta ikään. Dolivo-maisella ponnella Jussi alusti keskustelun. Riihimäen lausuntoa kehuttiin. Tuo alttarilta tehtyyn selvitykseen ei tarvittu paperia avuksi vaikka Savola kerran taskulla kävikin. Asia kävi selväksi. Sote-hanke on edennyt liian kiireellä ja ajanut sen lähes kuralle avoimine kysymyksineen.

Jorma Katila käveli paikaltaan pönttöön muutamaksi hetkeksi kertomaan että sote pitää saattaa maaliin. Kuulijoille jäi epäselväksi miten tuo saattohoito suoritetaan.

Erja Hirviniemi muistutti Ruotsissa valinnan vapauden nostattavista kustannuksista ja Nahkuri jäi haikailemaan kuntauudistusta mutta muisti kiittää virkamiehiä tehdystä työstä ja oikeista päätelmistä.

Kristillisten Päivi Räsänen kävi kiittämässä seurakunnan edessä Savolaa mikä lisäsi uskoa siihen, että kaupunkimme lausunto huomioidaan niiden yli setsemänsadan kirjelmän joukossa, joihin Rehula tutustuu.

Katila lopuksi luki vanhan Hesarin mielipidesivuilta otteen soten tuomasta onnesta.

Tässä herätysjuhlassa valaistuksen sai sanojensa mukaan meidän Petri Mattila.

Talousarviokäsittely palautti taas uskon kehittyvään kaupunkiin. Rohkea Riihimäki tuntuu kuitenkin rantautuvan myös kunnan korkeimpaan päätöksentekoon. Tosin budjetin aikana tuntui ajoittain, että valtuutetut katosivat tivolin tuoksinassa yleisön joukkoon. Oikeiston valtuutettu saattoi löytyä teltasta, jossa yleisön houkutteena oli kymmenittäin kalastajalankoja roikkumassa. Ulkomaalaistaustainen, tähtilipuin koristeltu sylinterihattuun sonnustautunut johtaja ehdotti valinnanvapautta maksua vastaan. Tämä valinnanvapaus kiehtoo. Kaikki narut eivät toki voita mutta johtaja on joka nykäisyllä tyytyväinen.

Rauhan palautti pidetyn tauon jälkeen puheenjohtajan tomera kopautus. Ääntä tehosti korkokengän polkaisu lattiaan. Ryhmäpuheiden aika.

Toiseksi suurin aloitti jälleen. Kokoomuksen Aittola kiitti Keskiruokasta heidän eteensä tehdystä työstä ja toivotti leppoisia eläkepäiviä. Muu puheenosa oli edellisvuotinen Uramon koulun nurkkia myöten.

Muistutus lisääntyvistä sairauspoissaoloista ja heikentyneistä kolmannen sektorin kaupungin tukitoimista oli Jarmo Leväsen aihe. Jarmo kantoi myös huolta lautakuntatyön hankaluudesta otto-oikeus käytänteissä. Näille asioille nyökkäiltiin mutta rohkeus salin oikealla laidalla ei riitä äänestysnappulaan asti. Leijonien joulusinapin ostoon ei kehtaa mennä tahra selässä.

Pienemmät oikeistoryhmät löysivät jälleen toisensa kun keskustan Petri Lahtinen tarttui Sulkon alustuksessa olleeseen bonusajatteluun hallintokunnittain. Ismo Portinilla on ainakin reseptikirja, jossa neuvotaan muutaman leivän ja kalan valmistus siten että se riittää kaikille koululaisille ja ateriapalveluiden piiriin kuuluville. Keskuskeittiö jää tarpeettomaksi ja bonus voitaisiin jakaa keskenään.

Varsinainen budjettikirja käsiteltiin pyydettyjen puheenvuorojen järjestyksessä. Kirjalliset muutosehdotukset lapulle ja puheenjohtajan pöydälle. Selvä ohje. Paitsi Juha Rannalle.

Tolvanen joutui keskeyttämään Rannan puheen kahteen otteeseen. Winston Churchill korosti aikoinaan kahdella sormella sanomaansa. Samoin Juha toimi, tosin peukaloa ja etusormea käyttäen etsiäkseen sanomansa apuvälineestä. Molemmat puhuivat maailman tilanteesta. Toinen sodasta ja Juha taloudesta. Tolvanen katsoi tämän varatun illan keskustelut koskevan vain tämän kunnan tulevaa taloutta. Tabletin nyppiminen muistutti tivolin apinoiden toistensa karvahuoltoa. Sen keskeyttämiseen näytti Kirstin haluavan käyttää vain yhtä sormea.

Asiallisella osalla kokousta demarien linjaukset etenivät suhteellisen mukavasti. Toki tappioitakin saatiin.

Yhtenäisempi toiminta jäi listalle tulevalle kaudelle.

—
Tunnelmia kaupunginvaltuuston kokouksesta 14.11.2016
Teksti: Hannu Nokkala, valtuustoryhmän 1. varajäsen, SDP