Ei ollut suurikaan yllätys se reaktion määrä minkä valtuustoaloite maastopysäköinnin sallimiseksi kaupunkimme alueella synnyttäisi.
Perussuomalainen Jari Heikkinen oli isiensä siittiöiden mukana saanut aivojensa sopukoihin perimän ns. maalaisjärjestä. Maalaisliiton ja Suomen Maaseutupuolueen keskuudessa julkisuuteen tuli aikoinaan ajattelumalli, missä yksinkertaisin menetelmin ja esimerkein todistettiin omat näkemykset oikeiksi.
Maalaisjärki ei soveltunut heti kaupunkeihin, joita jo varhain johti systemaattinen ajattelu, yhteisöllisyys, järjestyssäännöt ja laki.
Maalaisjärki on kuin Koraani. Sen sivuilta löytyy riittävä ohjeisto hartauteen mutta myöskin neuvot arkeen.
Erityisesti ajoneuvojen pysäköinti ratkeaa tutkimalla liikennettä maalaisjärjellä. Tuota aivolohkon aluetta, jossa tuo ajattelumalli on, on yritetty tutkia kirurgisin toimenpitein, vaikuttaa lääkehoidolla tai pitkäkestoisin terapiatoimin mutta turhaan. Oma etu on niin vaikuttava voima, että mikään, edes seisminen mittaus anna ratkaisua tai varmaa ennakointia kysymysten ratkaisuun.
Ei voi olla sattumaa, että Suomen perustuslain § 53, siis sama kuin valtuustokokouksen pykälänumero, käsittelee kansalaisaloitetta. Pahimmillaan maastopysäköinti ilmenee muuttokansan sienenkeruun ja marjojen keruun yhteydessä. Vain viisikymmentätuhatta maalaisjäkeläistä voisi puuttua kansalaisaloitteella asiaan mutta nyt siten, ettei maastoon saa pysäköidä. Tässä tapahtuisi se tasapuolisuus, jota yhteiskunta kaipaa.
Valtuustoaloitteeseen oli syynä Jarin kertoman mukaan vierailu anoppilassa. Ilmeisesti mukavuusalueen ulkopuolinen tilanne johti rikemaksuun! Maalaisjärki ei taivu asian ymmärtämiseen. Vierailun aikana mahdollisesti tarvittava ensiapu ei pääse paikalle tai raivausryhmän raskas kalusto jää etäälle odottamaan.
Pertti Mäkelä (kok) luki muovikalvon läpi muistionsa ja kertoi rauhallisesti, että kaistale pensasaidan ja ajoradan välissä kuuluu kaupungille. Kai Heimonen (kok) rajoittaisi pysäköintitarkastajan vapaata liikkumista vain ydinkeskustan sisäpuolelle. Mirja Lammi (kok) oli luvannut tukensa aloitteelle ilman mitään perustetta ja Uhkolan suunnassa asuvat muistivat roskat ja kaupungin laiminlyönnit heidän aitansa ulkopuolisen viheralueen hoidossa. Tämä koiran ulosteille kaavoitettu alue odottaa omaa valtuustoaloitetta, jossa tunnelataus näin keväällä saattaa nousta parhaimmillaan tämän ajoneuvopysäköinnin tasolle.
Kysymykseen pyydettiin myös kaupungin lakimiehen näkemys. Hannu Tuominen korotti äänensä ja totesi, että kaupunki voi todellakin sallia maastopysäköinnin mutta siinä ei ole mitään järkeä. Maalaisjärkeä? Sitä lakimies ei täsmentänyt.
—
Pirjo-Liisa Snellman-Tenhunen (kok) vaati neuvottelutaukoa. Farssi olisi ollut valmis jo ennen tätäkin pyyntöä. Mutta nyt vihdoin varmistui, että kotipalvelun tai sivistys- ja hyvinvointilautakunnan kysymykset eivät sittenkään kosketa valtuutettua niin vahvasti kuin valinnan vapaus pysäköinnissä.
—
Maastopysäköinnin valvonta tulisi ehkä ulkoistaa. Katupartiot, joihin kuuluu lukuisia poliiseja, voisivat hoitaa kyseisen tehtävän. Kunnallinen organisaatio keskittyisi vain kellonaikoihin ja rankaisisi vain niitä, jotka arvioivat väärin oman pysäköintitarpeen ajan. Vähän yli viisikymmentä parkkisakkoa pientareelle ei elätä kovin isoa yhtiötä ja niistä tehdyt valitukset tulisivat kuitenkin rajoittamaan vuotuista tulosta ja osinkoja. Katupartioiden kiireet ehkä ovat kuitenkin esteenä tehokkaalle työskentelylle rikosluonteisen pysäköinnin estämiselle vaikka heiltä tehokkaita keinoja löytyisikin oikeuden palauttamiselle tien varteen.
Heikkinen ehdotti, että erilaisin lisätauluin tai aikarajoituksin saataisiin selkeyttä maastopysäköintiin. Vuoropysäköinti eri puistojen välillä ei haittaisi kunnossapitoa. Puistoihin ajoneuvon jättö olisi ehkä arkisin erilaista kuin viikonloppuina. Se tarjoisi myös lapsiperheille vaihtelua eri puistoihin tutustumiselle.
Neuvottelutauon aikana salin oikea laita oli luvannut aloitteen tekijälle täysipainoisen tuen. Vääryyttä vastaan tuli taistella yhteisenä rintamana kuin tasan sata vuotta sitten. Kuten kokouksen loppu osoitti, valtuusto oli jakautunut kahtia.
Onneksi on poliisi, tuo aseistettu asiantuntija.
Pahimman kahakoinnin estämiseksi poliisiviranomainen oli laatinut kuusisivuisen lausunnon pientareelle jätetystä ajoneuvosta. Kirjelmä alkoi ajoradan määrittelyllä. Kulkureitin osat kuvattiin anatomian ja patologin tarkkuudella. Siinä kerrottiin kuinka toistuva rikos saattaa johtaa tieosan luvalliseen käyttöön ilman rangaistumahdollisuutta. Kulunut piennar näyttää jopa levähdysalueelta ja houkuttaa valkoisesta viivasta huolimatta pajunkissoja keräämään tai Riihimäellä poimimaan auringonkukkia. Tämä näpistely johtaa usein vakavimpiin talousrikoksiin eikä edes tajuta, että taustalla on viattomalta tuntunut pysäköinti.
Erityisen arveluttavaa on pissattaa lapsia penkereellä – tuo roolikuva tarttuu. Tämä maastonosa voidaan käyttää vain nopeusvalvontaan ja silloinkin vain pimeästä henkilöautosta mahdollisimman vähän vaaraa aiheuttaen.
Koska aloite oli vain pinnallisesti valmisteltu eikä kaupungin lakimies tuntunut ylityöllistetyltä, niin oli oikeutettua vaatia uusi käsittely. Äänestys jatkosta oli tasainen. Vaikka valtuusto jakautui kahtia, tuntui oikealta vaatia asiasta tarkemmat tiedot ja vaikuttavuusarviointi sekä eri toimialojen lausunnot kuten myös tärkeimpien neuvostojen kannanotot. Henkilöstön edustajia on turha kuulla.
Kaupunginvaltuuston kokousta 16.4.2018 havainnoi kaupunginvaltuutettu Hannu Nokkala (sd)
Jaa tämä artikkeli