”Digi on hyvä renki, mutta huono isäntä”

Demarikynästä,Etusivu

1251. Ei vuosiluku, vaan kaupunginvaltuuston 6.6.2022 esityslistan sivujen määrä. Huh! Mukana aikamoisia järkäleitä kesän kynnyksellä: 

  • Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymän tilinpäätös 2021
  • Riihimäen kaupungin ympäristöpolitiikan ”Resurssiviisas Riihimäki 2030” ja toimenpideohjelman päivitys
  • Riihimäen kaupungin asunto-ohjelma 2023-2025… 

Asiat ovat isoja ja kaikilla on vaikutusta pieneen kaupunkilaiseen.

Valtuustoryhmämme keskuudesta jätettiin myös kaksi aloitetta: ”Erämessujen ja maauimalan toimintojen kehittäminen” sekä ”Valtuustoaloite yläkoulujen opettajien valinnanvapauden perinteisten ja sähköisten oppikirjojen välillä”. Jäämme odottamaan näiden käsittelyä, mutta ehkä poppareita ei heti kannata laittaa mikroon, aloitteita on jonossa muitakin.

Yläkoulun opettajat ovat olleet minuun yhteydessä, koska moni toivoo perinteisten oppikirjojen paluuta opetukseen Riihimäellä. Etenkin kielissä!

Moni on turhautunut nykytilanteeseen ja huolissaan oppimistuloksista pelkän sähköisen aineiston varassa. Myös yläkoululaisen vanhempana allekirjoitan kaikki ne haasteet, jotka liittyvät pelkän ”digin” varassa opiskeluun.

Siksipä…

tänään valtuuston kokouksessa jätin seuraavan aloitteen:

Valtuustoaloite yläkoulujen opettajien valinnanvapaudesta perinteisten ja sähköisten oppikirjojen välillä

RakasRiksu2035-strategiassa, osiossa Tulevaisuuden tekijöiden koti, toteamme: ”Huolehdimme laadukkaasta opetuksesta”. Opetuksen laatu on monen tekijän summa. Siihen liittyy olennaisesti opettajan didaktinen vapaus valita työnsä tueksi ne opetusmenetelmät ja -välineet, jotka hän ammattitaitonsa perusteella arvioi tärkeimmiksi oman oppiaineensa opettamisessa. Juuri tämähän määrittää sen, miten opetussuunnitelman sisällöt oppilaille esitetään. Monien opettajien (ja oppilaiden perheiden) toiveista huolimatta Riihimäellä hankitaan edelleen yläkouluihin vain ja ainoastaan sähköisiä oppikirjoja. Digitaalisuus ei kuitenkaan voi olla sokeasti seurattava johtaja, vaan väline oppimiseen ja sen tukemiseen.

On paljon opettajia, joiden opetusmenetelmää tukisi kaikkein parhaiten perinteisten oppikirjojen käyttö. Moni on hyvin turhautunut sähköisiin kirjoihin, sillä ne koetaan useissa oppiaineissa (esim. äidinkieli, kielet, historia, ympäristöoppi ja matematiikka) epäkäytännöllisinä ja rajoittavina, jopa laaduttomina kirjojen pikakopioina. Sanastojen käyttö, kokonaisuuksien hahmottaminen ja aineistopohjainen työskentely pienellä ruudulla on vaikeaa (tarvittaisiin kaksi näyttöä). Monet opettajat ovatkin tehneet epätoivoisia ratkaisuja, jotta taso opiskelussa/ opetuksessa säilyisi. Esimerkiksi käytetään vanhan opetussuunnitelman mukaisia kirjoja (joita löytyy varastoista), kopioidaan monisteita ja lippulappuja (lapsilla aina hukassa) ja opetetaan jopa ilman pysyvää opetusmateriaalia. Muutamat lahjakkaat oppilaat tällaisiin metodeihin kykenevät, mutta liian monelle näiden opetusmuotojen vaatimuksista selviäminen on todella vaikeaa. Myös houkutus siirtyä surffailemaan muille välilehdille on suuri.

Opettajia olisi tärkeää aidosti kuunnella, sillä tämä on myös suoraan työhyvinvointiin ja Riihimäellä työssä pysymiseen vaikuttava tekijä. Uudessa strategiassa julistamme: ”…tuemme henkilöstön työssä viihtymistä ja huolehdimme kaupungin hyvästä työnantajamaineesta”. Nyt olisi paikka lunastaa tämä lupaus. Esimerkiksi Hausjärvellä opettajan on mahdollista valita, käyttääkö hän opetuksessaan perinteisiä vai sähköisiä oppikirjoja.

Perinteisiä oppikirjoja kaipaavat opettajat eivät ole digivastaisia.

”Digi on hyvä renki, mutta huono isäntä.”

Olisikin tärkeää, että opettajan oma oikeus oppikirjojen digiaineistoihin säilyisi silloinkin, kun oppilailla on käytössä perinteiset oppikirjat. Tällöin opettaja voi yhä hyödyntää sähköistä materiaalia opetuksessaan. Mitä kustannuksiin tulee, digilisenssin hankinta ainoastaan opettajalle on huimasti edullisempi kuin sen hankinta kaikille oppilaille. Lisäksi, perinteistä oppikirjaa voidaan kierrättää aina joitakin vuosia, kun taas digilisenssi sähköiseen oppikirjaan on hankittava jokaiselle oppilaalle vuosittain. Valinnanvapauden perinteisten ja sähköisten oppikirjojen välillä ei pitäisi täten olla ainakaan merkittävä kustannuskysymys, jos löytyy tahtotila muutoksen organisointiin.

Perinteiset oppikirjat eivät myöskään syrjäytä ”digiä” ja Chromebookeja. Tarjolla on nimittäin myös paljon aivan ilmaista sähköistä materiaalia oppimisen tueksi, kuten Riihimäelläkin laajasti hyödynnetyt Turun yliopiston Ville-tehtävät. Lisäksi perinteisten oppikirjojen hankinnan myötä esim. Sanomapro tarjoaa maksuttoman sovelluksen, joka tarjoaa oppikirjoista ns. digihyötyjä (kuten kappaleen kuuntelemisen mahdollisuus).

On toki myös opettajia (ja oppiaineita), jotka liputtavat sähköisten kirjojen puolesta. En hae vastakkain asettelua eri opetustyylien välille, vaan mahdollisuutta antaa opetushenkilöstölle valinnanvapaus toteuttaa opetussuunnitelmaa kukin itselleen ja oppiaineelleen mielekkäimmällä tavalla. Se on lopulta myös lasten etu. Esitän, että (1) selvitetään, miten yläkoulun opettajien valinnanvapaus perinteisten ja sähköisten oppikirjojen välillä voidaan järkevästi toteuttaa, ja (2) mahdollistetaan valinta käytännössä. Huomioidaan mahdollisuuksien mukaan aikataulullisesti myös se, että kirjatilaukset tehdään keväisin.

Useissa perheissä perinteisten kirjojen (edes osittainen) paluu yläkoululaisten oppimateriaaleiksi otettaisiin ilolla vastaan. Tulevien 7.-luokkalaisten yhteisessä vanhempainillassa huoltajan esittämä toive perinteisten oppikirjojen saamisesta vähintään kielten opiskeluun sai ainakin aikaan yleisön aplodit. Nyt osa vanhemmista on jopa hankkinut oppikirjoja lapsilleen omakustanteisesti, sillä niiden hyöty monen lapsen opiskelua tukevana tekijänä on kiistaton.

Demarikynäilyn kaupunginvaltuuston kokouksesta 6.6.2022 kirjaili Niina Bitter, kaupunginvaltuutettu (sd)