Kaupunginjohtajan asuntoasia puhutti valtuustossa

Demarikynästä,Etusivu

Riihimäen kaupunginvaltuusto kokoontui tuttuun tapaansa Uramon koululla maanantai-iltana, kesätaukonsa aattona. 1271-sivuinen esityslista ei päästänyt ketään lomalle liian aikaisin.

Asialistalla olivat mm. Riihimäen hyvinvointiraportti 2022, tarkastuslautakunnan arviointikertomus 2022 ja Jukka Jalosen stipendirahaston perustaminen. Eniten keskustelua herätti kuitenkin 53 §, eli kaupunginjohtajan asuntoetu.

Valtuuston piti siis myöntää 450 000 euron lisämääräraha, jolla on tarkoitus tehdä investointi asunto-osakeyhtiön osakkeiden ja siihen liittyvien tilojen osakkeiden hankintaan sekä tarvittava varainsiirtovero. Tästä asunto-osakkeesta tulisi koti kaupunginjohtajalle perheineen.

Kuten arvata saattaa, puheenvuoroja esitettiin puolesta ja vastaan.

Omassa valtuustoryhmässämme enemmistö vastusti ko. asunto-osakkeen hankintaa. Petri Mattila teki muutosesityksen, jota kannatin jo kaupunginhallituksessa ja sen myötä myös valtuustossa. Omasta näkövinkkelistäni hävisimme äänestyksen 30-13. Räävin nyt viimeisen kerran tätä kuumaa perunaa, sori siitä.

Puolustuspuheenvuoroissa toistui erityisesti kaupunginjohtajan sitouttaminen Riihimäkeen. Sijoitus-näkökulmaakin korostettiin. Myös kaupungin arvot, rohkeus ja ripeys, nostettiin esiin. Lisäksi muisteltiin kultaista -60-lukua ”kaupunginjohtajien työsuhdeasunnot eivät ole uusi innovaatio”. (Niinpä, vaan harppaus vanhentuneisiin toimintatapoihin, joista jo ehdin luulla päässeemme eroon.)

Lukeuduin itse esityksen vastustajiin, joiden ensisijainen peruste oli oma arvopohja. Asunto-osakkeen hankintaan kaupungin ei onneksi tarvitse ottaa velkaa, mutta Riihimäen seudun terveyskeskuksen purkamisesta omistajille palautuvalla pääomalla voisi olla parempaakin käyttöä. Seiniin sijoittamista on aiemmin kritisoitu, mutta juuri tässä kohtaa se olikin yllättävän monen mielestä järkevää. Näillä seinillä kun sitoutetaan kaupunginjohtajaa työhönsä. Omasta mielestäni tässä sitoutetaan ennemminkin kaupunkia johtajaansa kuin johtajaa kaupunkiinsa.

Päätösprosessi on kieltämättä ollut ripeä ja rohkea, mutta onko se ollut reilu? Isossa kuvassa, mielestäni ei niinkään. Reiluus on myös yksi arvoistamme. Se tärkein, jos minulta kysytään. Kuten sanottu, rahalle olisi ollut reilumpiakin kohteita. Puhumme nyt kuitenkin suhteellisen isosta summasta; emme lasten aamupalarahoista, jolloin 13 000 euroa herätti vielä tätäkin enemmän keskustelua valtuutettujen kesken.

On myös huomionarvoista, että kaupunginjohtaja aloitti työnsä elokuun puolivälissä reilusti korkeammalla palkalla kuin edeltäjänsä, ja johtajasopimukseen oli tosiaan silloin myös kirjattu uutuutena asuntoetu. Kaupunginjohtajan palkka oli täten verraten kelvollinen vastaavan kokoisten kaupunkien johtajien ansioihin. Kuitenkin jo neljä kuukautta myöhemmin, tammikuussa, ”todettiin tarve” palkankorotukselle, joka olisi toteutettavissa sen johtajasopimukseen kirjatun asuntoedun kautta. Se oli toki ripeää, jos jokin on. Rohkeaakin, kun konkreettiset saavutukset ovat vielä edessäpäin, vaikka monta rautaa tulessa onkin – hyvä että on.

Tämä sanottuna, demokratia on puhunut ja asunto-osake hankitaan soraäänistä huolimatta.

Sen myötä kaupunginjohtaja muuttaa työpaikkakunnalleen, josta siis tulee jo elokuussa hänen uusi kotipaikkakuntansa. Kuten varmasti kaikki valtuutetut ’53 § -näkökulmasta’ huolimatta, toivon vilpittömästi kaupunginjohtajan perheineen viihtyvän pitkään kaupungissamme. Aika näyttää, onko Jounin tulevaisuuden toimenpideohjelma ”Päätepysäkkinä Riihimäki”, nykyisen ”Seuraavana Riihimäki” jälkeen.

Toivossa on hyvä elää, ja edelleen myös täällä Riihimäellä.


Mielipiteen valtuustosta 5.6.2023 kirjasi Niina Bitter, kaupunginvaltuutettu (sd)