Pentti Auvinen Riihimäen Sosialidemokraattien 120-vuotisjuhlassa 13.5.2023.

”Iso sali oli tilaisuutta varten koristettu kasviköynnöksillä, kuusilla, lipuilla ja kilvillä. Ylinnä peräseinällä olevassa kilvessä luettiin: »Työ on kaiken rikkauden lähde», »Vapaus, veljeys ja tasa-arvo», »Köyhälistö, liittykää yhteen».”

Arvoisa juhlayleisö, hyvät toverit.

Edellä oleva teksti oli lainaus heinäkuun 17-20 päivinä vuonna 1899 Turussa, Turun työväenyhdistyksen huoneistossa, pidetyn Suomen Työväenpuolueen perustavan kokouksen pöytäkirjasta. Vuonna 1903 Forssassa pidetyssä puoluekokouksessa puolueen nimi muutettiin Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi. Puolueen perustamista seuranneet vuodet olivat työväen suuria yhteiskunnallisen heräämisen vuosia. Työväenliikkeestä tuli maassa merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Aivan yhtä hienot puitteet kuin Turussa ei ollut Riihimäen palokunnantalolla kun siellä vajaa neljä vuotta myöhemmin, 29.3.1903, perustettiin Riihimäen Työväenyhdistys. Aate ja innostus olivat kuitenkin samat.

Sysäys työväenyhdistyksen perustamiseen tuli osuustoiminnan piiristä. Maaliskuussa 1903 olleessa osuustoimintakokouksessa puhujana oli sosialidemokraattisen puolueen matkapuhuja K. Tuominen. Hän kehotti työväestöä järjestäytymään. Tuomista pyydettiin jäämään paikkakunnalle ”jotta saataisiin yhä perinpohjaisemmin tutustua työväenasiaan”. Tuominen jäikin ja kutsui perustavan kokouksen koolle Palokunnantalolle 29.3.1903.

Työmies-lehden mukaan kokouksessa oli paikalla useita satoja kuulijoita, joista työväenyhdistykseen liittyi heti 60 kokouksen osanottajaa. Yhdistyksen perustamistilaisuus oli hyvin valmisteltu, sillä samana päivänä oli myös iltatilaisuus, jossa puhui Työmies-lehden toimittaja, kirjailija Veikko Palomaa.

Riihimäen Työväenyhdistyksen toiminnan käynnistyminen ja työväentalon rakentaminen noudattelivat pitkälti samaa mallia kuin muiden maan eri puolille perustettujen työväenyhdistysten. Ensin herättiin työväen asialle ja keräännyttiin yhteen, sitten tarvittiin kokoontumistilaa yhteisille pohdinnoille, seuraavaksi tarvittiinkin jo tiloja yhteiskunnallisen keskustelun lisäksi myös muulle, erityisesti kulttuuritoiminnalle sen moninaisissa muodoissa. Ja sitten ryhdyttiin taloa rakentamaan, yleensä talkoilla.

Oman talon rakentamista pohdittiin Riihimäen työväenyhdistyksen kokouksissa jo ensimmäisen toimintavuoden aikana, mutta aluksi oli pakko tyytyä käyttämään VPK:n taloa. Syksyllä 1904 aloitettiin oman talon suunnitteleminen.

Tontin työväentaloa varten yhdistykselle ja raittiusseuralle luovuttivat kunnallisneuvos Torsten Nordensvan ja hänen vaimonsa Elin yhden markan vuotuista veroa vastaan. Tontin koko oli 1200 m² , se lohkaistiin Karan kartanon Anttilan verotilan maista. Tontin luovutuskirjassa, joka on päivätty 1.11.1904, mainitaan, että seurat saavat rakentaa tontille talon, jossa ne voivat ”pitää kokouksiaan ja huvejaan sekä etupäässä toimeenpanna opetusta seuransa jäsenille”.

Talon rakennustoimet käynnistettiin vuonna 1904. Varsinaiset rakennustyöt aloitettiin vuoden 1905 alussa ja talo valmistui pari vuotta myöhemmin, vuoden 1906 lopulla. Taloa rakennettiin yhdessä Raittiusseuran Toivon Säteen kanssa joka kuitenkin luopui osuudestaan vuonna 1912. Työväentaloa laajennettiin vuoden 1917 aikana. Salia suurennettiin, rakennettiin uusi näyttämötila ja painisali.

Työväentalo valmistui syksyllä 1906 juuri sopivasti niin, että päästiin valmistautumaan omalla talolla 1907 Suomen ensimmäisiin eduskuntavaaleihin, niihin ”punainen viiva” -vaaleihin. Vaaleihin missä Suomessa naiset saivat ensimmäisinä Euroopassa sekä vaalioikeuden että vaalikelpoisuuden. Hämeen eteläisessä vaalipiirissä sosialidemokraattien kannatus oli puolueen koko maan ääniosuutta parempi, piiristä käytettiinkin sanontaa punainen Häme. Riihimäellä Sosialidemokraatit saivat hieman yli 43 % äänistä.

Perustamisesta lähtien valistus- ja harrastustoimintaan kiinnitettiin suurta huomiota. Valistustyön päämäärät olivat usein poliittisia, mutta muodot lähinnä kulttuuritoiminnan piiriin kuuluvia. Yhdistyksellä oli monenlaista kulttuuri- ja harrastustoimintaa, oli soittokunta, lauluseura, näytelmäkerho. Oli myös naisjaosto ja nuoriso- ja varhaisnuorisotoimintaa. Järjestettiin iltamia, kesäjuhlia ja näytelmäesityksiä.

Yhdistyksellä oli myös oma kirjasto lukusaleineen.

Kirjastotoiminta käynnistyi jo alkuvuosina kun yhdistys tilasi jäsenten luettavaksi lehtiä. Kun oma talo valmistui, päätettiin kirjaston perustamisesta ja aloitettiin lainaustoiminta. Lainakirjastoon hankittiin aluksi lähinnä yhteiskunnallista ja työväenliikettä koskevaa kirjallisuutta. Myöhemmin hankittiin myös kaunokirjallisuutta ja tietopuolisia kirjoja. Kirjoja hankittiin lähinnä lainaustoiminnasta saaduilla tuloilla. Kauppala avusti 1920-luvulla yhdistyksen kirjastoa pienellä vuosittaisella avustuksella. Kirjaston yhteydessä oli lukusali johon tilattiin useita, sanoma- ja aikakauslehtiä joita jäsenet pääsivät lukemaan. Lukusalissa käytiin myös kuuntelemassa uutisia radiosta. Lukusalia pidettiin yllä vielä senkin jälkeen kun kirjastotoiminta loppui.

Iltamat ja juhlatilaisuudet olivat osa yhdistyksen kulttuuritoimintaa. Ne olivat jäsenille tarkoitettua virkistys- ja valistustoimintaa mutta niiden avulla myös hankittiin rahaa yhdistyksen toimintaan. Ne tarjosivat ajanvietettä, mutta myös harrastajille mahdollisuuden mennä illalla jonnekin, harrastaa jotakin. Iltamat olivat suosittuja koska muita huvituksia ei ollut ja kaivattiin vaihtelua elämään.

Yhdistyksen ensimmäinen jaosto oli edelleen alkuperäisellä nimellään toimiva Riihimäen Työväenyhdistyksen Soittokunta.

Se perustettiin vuonna 1906. Ensimmäiset instrumentit saatiin hankittua yhdistyksen ja eräitten ammattiosastojen jäsenten lahjoittaessa torvirahastoon yhden päivän palkkansa. Ensimmäinen esiintyminen tapahtui heinäkuussa 1906 pidetyssä kansanjuhlassa. Syksyllä 1906 valmistunut työväentalo vauhditti soittokunnan toimintaa kun saatiin omat harjoitustilat. Varojen hankkimiseksi järjestettiin tanssitilaisuuksia itsenäisesti ja yhdessä Työväenyhdistyksen kanssa. Soittokunnan kanssa yhteistyössä toimi vuonna 1908 aloittanut Työväenyhdistyksen lauluseura. Siitä käytettiin virallisesti nimeä Osuusliike Ahjon sekakuoro.

Talvisota lähes keskeytti Työväenyhdistyksen toiminnan. Pommitusten pelossa Soittokunta siirsi soittimensa varastoon Lauri Koiviston maatilalle Janakkalaan. Talvisodan pommituksista työväentalo selvisi vähin vaurioin. Talvisodan, samoin myös jatkosodan, aikana työväentalo oli luovutettuna sotilaskäyttöön.

Yhdistys ja jaostot aloittivat aktiivisen toiminnan välirauhan aikana. Soittokunta esiintyi jatkosodan aikana ainakin vappujuhlassa. Sotien jälkeen miesten kotiuduttua sodasta aloitettiin vuonna 1944 aktiivinen toiminta. Vuonna 1962 sai alkunsa poikasoittokunta, sittemmin nuorisosoittokunta. Sen vilkkaimmat toimintavuodet ajoittuivat 1960-1980 -luvuille. Nuorisosoittokunnalla oli myös rumpuryhmä. Soittokunnan oma naisjaosto perustettiin vuonna 1970. Naisjaosto toimi ahkerasti ja mm. ompeli esiintymisasuja. Uudet, nykyiset univormut, saatiin käyttöön 1964, tosin ne eivät olleet naisjaoston tekemiä.

Alusta asti Soittokunnan toimintaan on kuulunut vuosittain omien konserttien järjestäminen. Teemoja on ollut monenlaisia, mm. ikivihreitä klassikoita, elokuvamusiikkia ja nyt viimeksi Euroviisuvoittajien kappaleista koottu konsertti.

Alkuvuosikymmenistä lähtien yhdistyksen yhtenä harrastusmuotona oli näyttämötoiminta.

Näyttämötoiminta sai alkunsa vuoden 1904 vaiheilla aluksi kerhomuotoisena. Kun näytelmäharrastuksesta tuli nopeasti suosittu, niin vuoden 1907 lopussa perustettiin yhdistyksen jaostoksi näytelmäseura. Se toimi nimellä Riihimäen Työväen Teatteri ja myöhemmin nimellä Riihimäen Työväen Näyttämö.

Ensimmäinen ammattijohtaja Riihimäen Työväen Teatteriin palkattiin vuonna 1926. Teatterin toiminta vakiintui pian. Katsojia haettiin viemällä esityksiä myös työväentalon ulkopuolelle, armeijan kasarmille ja suojeluskuntatalolle. Kolmekymmenluvulla Työväen Näyttämö sai kauppalalta avustusta koska se oli ainoa toimiva teatteritoimintaa harjoittava yhdistys Riihimäellä.

Sotien jälkeen näyttämöharrastukset yritettiin keskittää entistä enemmän Työväenyhdistykseen. Tammikuussa 1945 perustettiin yhdistyksen alaisuuteen näytelmäkerho, joka ylläpiti Riihimäen Näyttämöä. Se käytti nimeä Riihimäen T.y:n Näyttämö. Taiteellisena johtajana oli Ylioppilasteatterista siirtynyt Kerttu Pylsy. Näytäntökausi 1945-1946 jäi Riihimäen T.y:n Näyttämön viimeiseksi kun vuonna 1946 Riihimäen
teatterioloja järjestettiin uusiksi ja perustettiin kunnallinen teatteri, joka aluksi käytti nimeä Riihimäen Näyttämö, myöhemmin Riihimäen Teatteri. Sen juuret ovat huomattavalta osin työväestön teatteriharrastuksesta.

Naisjaoston toiminnassa on yhdistyksen historian aikana ollut useita nousuja ja laskuja.

Naisjäsenten osuus Riihimäen työväenyhdistyksen jäsenissä oli vähäinen. Eninten järjestäytymistä esti uskontokysymys kun vallalla oli käsitys, että työväenyhdistyksen kokouksissa pilkattiin jumalaa. Huolimatta naisten vähäisestä osuudesta jäsenistössä naisjäseniä valittiin myös yhdistyksen johtokuntaan. Syksyllä 1904 yhdistyksessä alkoi naisten toimintaa ompeluseurana.

Naisjaoston nimeä alettiin käyttää vuonna 1905. Jaoston toiminta sammui pian, mutta Naisliiton tilastojen mukaan se perustettiin uudelleen 1907. Naisten osuus yhdistyksen jäsenissä alkoi 1930-luvulla vähitellen lisääntyä ja samalla toiminta vilkastua.

Naisjaoston kolmas tuleminen tapahtui keväällä 1945 jolloin 1930-luvulla hiipunut toiminta käynnistettiin perustamalla Hilma Arjavirran johdolla uudelleen Riihimäen Työväenyhdistyksen naisjaosto. Tätä vuotta 1945 pidetään nykyisen naisjaoston syntymävuotena. Uuden alun myötä naisjaoston toiminta piristyi. Naijaostolla oli erilaisia kerhoja ja omaa ohjelmatoimintaa. Sillä on ollut keskeinen asema nuorisojaoston, Päivän Nuorten ja Nuorten Kotkain toiminnassa niiden perustamisesta alkaen, ohjaajina, juhlien järjestelyissä yms. tehtävissä.

Vilkkaimmillaan naisjaoston toiminta oli 1980-luvulla. Näistä vuosista monien mieleen ovat jääneet syksyisin Rity-talolla järjestetyt mahtavat ruokapidot, ”Kurpitsajuhlat”. Monipuolinen pitopöytä syksyisine herkkuineen ja musiikkipitoisine ohjelmineen veti talon täyteen niin että paikat olivat loppuun myyty. Naisjaoston yhdessä johtokunnan kanssa ideoimia ja järjestämiä tapahtumia olivat iltatorikokeilut, huutokauppa ja yhdistyksen koko perheen joulujuhla riisipuuroineen, joulupukkeineen ja lapsille jaettuine lahjapusseineen. Naisjaostolaisia on myös osallistunut Hämeen Sosialidemokraattien naispiirin toiminaan.

Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton Riihimäen osasto perustettiin vuonna 1908.

Nuoriso-osastolla oli monipuolista toimintaa, sillä oli oma kuoro ja näytelmäkerho, se järjesti iltamia ja kävi esiintymässä naapuripaikkakunnilla. Talvi- ja jatkosodan aikana nuorisojaosto oli Nuorisopiirin apuna järjestämässä juhlien tilalle korvaavaa toimintaa. Toimintamuotoina olivat mm. motti- ja maataloustalkoot.

Rintamalla oleviin nuoriin pidettiin yhteyttä lähettämällä heille paketteja ja lehtiä mm. Hämeen Kansaa. Sota-ajan jälkeen nuorisojaosto haki Nuorisopiirin tavoin uudenlaista toimintaa, mm. retkeily- ja
ohjelmatoimintaa. Syksyllä 1965 toiminta vilkastui ja käyttöön otettiin nimi Riihimäen Työväenyhdistyksen
nuorisojaosto. Osaksi vilkastuminen johtui uuden talon tanssitoiminnasta, joka veti nuoria mukaan
myös yhdistyksen muuhun toimintaan.

Sosialidemokraattinen varhaisnuorisojärjestö Ihanneliitto aloitti toimintansa tammikuussa vuonna 1903.

Köyhistä perheistä tulleet lapset saivat kerhoissa käyttöönsä leikkikaluja, joihin heillä ei muuten olisi ollut varaa. Pyhäkoulumaisesti toimineissa kerhoissa opetettiin yli kymmenvuotiaille työväenaatetta sekä luettiin satuja, kertomuksia ja runoja. Keisari lakkautti partiojärjestöt ja Ihanneliitot vuonna 1912 ”sotilaallisesti järjestettyinä” lastenyhdistyksinä. Lakkautuksen jälkeen varhaisnuorisotoimintaa jatkettiin Suomen työväen Raittiusliiton puitteissa, paikallisosastot käyttivät kerhoista nimeä Soihtu.

Riihimäen työväenyhdistyksen alajaostoksi perustettiin vuonna 1919 lasten raittiusosasto Soihtu. Vuonna 1944 nimi Soihtu vaihtui valtakunnallisen liiton mukaan nimeksi Päivän Nuoret. Päivän Nuorten toimintaan kuului monenlaisia kerhoja, retkiä, osallistumista erilaisiin kilpailuihin yms. Päivän Nuorten toiminta päättyi vuonna 1996. Viimeisenä kerhona toimi tanhukerho.

Vuonna 1943 toimintansa nuorisoliikkeen siipien suojassa aloitti Nuoret Kotkat.

Nuorten Kotkien toimintaa on Riihimäellä ollut jo 1950-luvulla. Siitä ei ole löytynyt enempää tietoa kuin
Kotkaosaston lippu. Nykyinen Riihimäen Nuoret Kotkat osasto perustettiin vuonna 1975. Se on toiminut alusta saakka yhdistyksen jaostona.

Yhtenä toimintamuotona on ollut osallistuminen Kotkaliiton ja Kotkapiirin järjestämille leireille niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. 1980-luvun loppupuolella Nuoret Kotkat pitivät usean vuoden ajan Rity-talossa pienimuotoista kehitysmaakauppaa. Riihimäen Nuorten Kotkain edustajia on ollut mukana osaston perustamisesta lähtien Kotkapiirin, Nuorten Kotkien Keskusliiton ja kansainvälisen Kotkajärjestön IFM-SEI:n hallinnossa.

Riihimäen Työväenyhdistyksessä oli keskusteltu jo 1930-luvulta lähtien uuden työväentalon rakentamisesta ja tehty suunnitelmiakin.

Elokuun alussa vuonna 1939 yhdistys teki periaatteellisen päätöksen uuden talon rakentamisesta ja piirustusten hankkimisesta. Sota esti hankkeen, mutta heti sodan päätyttyä vuonna 1945 valittiin toimikunta jatkamaan hankkeen suunnittelua vuoden 1939 suunnitelmien pohjalta. 1960-luvun alussa uuden työväentalon rakentaminen nousi jälleen esille. Nyt uuden talon rakennushankkeen käynnistäjänä voitaneen pitää yhdistyksen naisjaostoa, joka oli tehnyt yhdistyksen vuosikokoukselle 1956 aloitteen uuden toimitalon rakennusrahaston perustamisesta. Vuosikokous päätti yksimielisesti, että rakennusrahaston perustetaan ja luovutti sille alkupääoman. Vuonna 1960 suunnittelua ja rakentamista varten asetettiin rakennustoimikunta.

Työväenyhdistyksen viimeinen kuukausikokous vanhassa, vuonna 1906 valmistuneessa työväentalossa oli 18.2.1962. Kokouksen jälkeen pidettiin irtaimiston pakkaustalkoot ja valmisteltiin kaluston siirtoa väliaikaisiin tiloihin. Vanha talo purettiin kevään aikana, jonka jälkeen alkoi uuden talon rakentaminen.

Rakennushanke ei alun alkaen saanut kaikkien jäsenten jakamatonta suosiota, sillä olihan ilmeistä, että vanhan työväentalohengen löytäminen modernista liiketalosta ei ole helppoa. Varsinkin myöhempinä vuosikymmeninä monet haikailivat vanhan talon perään. Monien vaiheiden jälkeen uuden talon, Rity-talon, vihkiäiset olivat 31.3.1963. Se oli samalla Riihimäen Työväenyhdistyksen 60-vuotisjuhla.

Toiminta virisi uuden talon myötä. 1960- ja 1970-lukujen aikana yhdistyksen jäsenmäärä kaksinkertaistui. Osaltaan se johtui uuden talon valmistumisesta ja siellä järjestetyistä huvitilaisuuksista. Työväenyhdistyksen toimintaan tuli mukaan runsaasti nuoria, tarvittiinhan tanssien järjestämisessä paljon talkooväkeä, josta osa tuli mukaan myös yhdistyksen muuhun toimintaan ja liittyi jäseneksi.

Uuden talon valmistuttua yhdistyksen tärkeimmät tulolähteet olivat vuokratulojen lisäksi tanssitoiminnasta saadut tulot. Rity-talo oli 1960- ja 1970-luvuilla seutukunnan suosituin tanssipaikka. Nuorisolle järjestetyt discot Montussa, mitä nimeä Rity-talossta siinä yhteydessä käytettiin, aloitettiin 1970-luvulla. Tanssien järjestäminen loppui 80-luvun vaihteessa ja pian sen jälkeen myös discot.

Tuloja hankittiin myöhemmin myös bingotoiminnalla. Bingotoiminta käynnistyi 1970 luvun alussa. Aluksi järjestettiin juhlasalissa sunnuntaisin ns. lappubingoja. Toiminta kehittyi varovaisen alun jälkeen päivittäin toimivaksi bingohalliksi, bingohalli avattiin syksyllä 1973 ja oli avoinna aina vuoteen 2005 saakka. Tanssien ja bingon lisäksi yhdistys on kokeillut tulolähteenä myös elintarvikekioskin pitoa.

Vuoden 2018 aikana Rity-talossa tehtiin rakennuksen kuntokartoitus jonka tuloksena todettiin, että talon peruskorjaus ei ole kannattava. Käynnistettiin kaavamuutos tontin muuttamiseksi asuntotalotontiksi ja lisärakennusoikeuden saamiseksi. Rity-talo purettiin syksyn 2021 aikana.

Kun Herajoen Työväenyhdistys purkautui vuonna 2015, niin Herajoen Työväentalon omistus siirtyi Riihimäen Sosialidemokraateille.

Tässä oli lyhyt katsaus työväenyhdistyksen toimintaan. 120 vuotta on pitkä aika, sen aikana on ollut monenlaista toimintaa ja tapahtunut monenlaista. Edellä oleva on kertomus pääasiassa yhdistyksen jäsenten harrastustoiminnasta keskiössä alkuvuosikymmenet ja talot. Pitemmän kertomuksen vaatisi yhdistyksen ja sen jäsenten toiminta puolueen päätäntäelimissä ja kunnallisessa ja valtiollisessakin päätöksenteossa.

Arvoisat juhlavieraat, hyvät toverit.

Sosialismi tuli 1900-luvun alussa Riihimäelle, jolloin paikkakunta oli alle tuhannen asukkaan kylä. Riihimäen työväenyhdistys levitti uutta aatetta paikkakunnalle ja kokosi rakennuttamalleen talolle paikkakunnan muut työväenjärjestöt ja toimi niiden yhdyssiteenä.

Pienestä maalaiskylästä kasvoi toisen maailmansodan syttymiseen mennessä yli 10 000 asukkaan kauppala, jossa sosialidemokraateilla oli vahva asema. Kehitys on sen jälkeenkin ollut nopeaa. Kun vuonna 1963 juhlittiin yhdistyksen 60-vuotista taivalta ja uuden talon valmistumista, Riihimäki oli yli 20 000
asukkaan kaupunki.

Nyt kun 120-vuotista taivalta juhlitaan lähes 30 000 asukkaan kaupungissa, Riihimäen Sosialidemokraatit ry on edellisten vuosikymmenien tapaan merkittävä tekijä Riihimäen talousalueen yhteiskunnallisessa, sosiaalisessa ja taloudellisessa rakentamistyössä.

Riihimäen Sosialidemokraattien toiminta jatkuu, sen voisi kiteyttää lauseeseen ”Työtä ja oikeudenmukaisuutta jo vuodesta 1903”.