Rity-talo 1963 – 2013

Oman talon rakentamista pohdittiin kokouksissa jo ensimmäisen toimintavuoden aikana, mutta aluksi oli pakko tyytyä käyttämään VPK:n taloa.

Riihimäen tapaan työväentalojen syntyvaiheet noudattelivat maan eri puolilla pitkälti samaa mallia: ensin herättiin työväen asialle ja keräännyttiin yhteen, sitten tarvittiin kokoontumistilaa yhteisille pohdinnoille, seuraavaksi tarvittiinkin jo tiloja yhteiskunnallisen keskustelun lisäksi myös muulle, erityisesti kulttuuritoiminnalle sen moninaisissa muodoissa. Ja sitten ryhdyttiin taloa rakentamaan, yleensä talkoilla.

Oman talon valmistuessa vuoden 1906 lopulla, maassa oli työväentaloja jo 129, ja niiden määrä kasvoi edelleen. Vuoden 1916 puoluetilastojen mukaan työväentaloja oli jo 940 eli enemmän kuin maassa oli kirkkoja, kuten työväenlehdissä ylpeänä todettiin.

Vanha talo – Riihimäen työväentalo

Talon rakennustoimet käynnistettiin vuonna 1904 ja pari vuotta myöhemmin, vuonna 1906 valmistui Riihimäen työväentalo. Taloa rakennettiin yhdessä Raittiusseuran kanssa, sen osuus talon rahoituksesta jäi kuitenkin vaatimattomaksi. Raittiusseuran toiminnan hiipuessa se myi osuutensa talosta yhdistykselle vuonna 1912. Talo oli siis valmistumisestaan lähtien selvästi työväentalo.

Tontin työväentaloa varten yhdistykselle ja raittiusseuralle luovuttivat kunnallisneuvos Torsten Nordensvan ja hänen vaimonsa Elin. Tontin koko oli 1200 m2, se lohkaistiin Karan kartanon Anttilan verotilan maista. Luovutuskirjassa mainitaan, että seurat saavat rakentaa tontille talon jossa ne voivat ”pitää kokouksiaan ja huvejaan sekä etupäässä toimeenpanna opetusta seuransa jäsenille”.

Piirustukset taloon teki rakennusmestari J. Emil Valorinta. Talon rakentaminen oli annettu urakalla suoritettavaksi, mutta suurlakon jälkeen taloa tehtiin talkootöin. Lakon aikaansaama innostus edisti talon valmistumista, sillä suurin osa rakentamiseen käytetyistä varoista hankittiin vuonna 1906.

Yhdistyksen tärkeimmät tulolähteet olivat alkuvuosina jäsenmaksut. Työväentalon valmistuttua saatiin lisää tuloja vuokratuotoista ja järjestetyistä iltamista saaduilla tuloilla. Näiden turvin talous pysyi suhteellisen vakaana ja pystyttiin maksamaan lainoja takaisin.

Tontti laajennettiin vuonna 1913 ostamalla Nordensvaneilta lisämaata 2400 m² suuruinen alue. Työväentaloa laajennettiin vuoden 1917 aikana. Salia suurennettiin ja rakennettiin näyttämötilat sekä vahtimestarin asunto. Kaksikerroksisessa työväentalossa oli 13 huonetta, ja talon yhteinen lattiapinta-ala oli 500 m². Talo toimi tässä muodossa vuoteen 1962 saakka, jolloin se purettiin pois uuden talon tieltä.

Kansalaissodan loppuvaiheessa saksalaisten vallattua punaisilta Riihimäen he ottivat haltuunsa myös työväentalon ja pitivät sitä hevostallinaan. Sodan päätyttyä voittanut puoli käytti lähes vuoden ajan taloa ja sitä nimitettiin suojeluskunnantaloksi. Valtioneuvosto päätti tammikuussa 1919 takavarikointien peruuttamisesta. Riihimäen Työväenyhdistyskin sai luvan käyttää taloaan, mutta sen oli maksettava siitä vuokraa valtiolle. Maaherra julisti 14.5. talon vapaaksi takavarikoinnista ja kesäkuussa taloa hoitanut poliisi luovutti sen yhdistykselle.

Työväenliikkeen jakaantumisen myötä sosialidemokraattien ja kommunistien välillä kiistaa käytiin myös työväentalon omistuksesta aina kihlakunnanoikeudessa asti. Lopullinen ratkaisu sosialidemokraattien hyväksi syntyi maaherran päätöksellä 20.11.1922.

Keväällä 1929 suunniteltiin talon ulkoasun kaunistamista, peltikattoa ja keskuslämmitystä. Vuonna 1931 talossa suoritettiin pakollisia korjauksia ja tehtiin peltikatto. Keskuslämmityksestä ja talon ulkomuodon kaunistamisesta oli rahan puutteen takia luovuttava.

Uusi talo – Rity-talo

1960-luvun alussa tuli ajankohtaiseksi uuden työväentalon rakentaminen, jota oli pohdittu jo 1930-luvun jälkipuoliskolla kahdessakin toimikunnassa. Maaliskuussa 1939 valittiin komitea suunnittelemaan uuden talon rakentamista ja elokuun alussa tehtiin periaatteellinen päätös rakentamisesta ja piirustusten hankkimisesta. Suunnitelma kuitenkin raukeni toisen maailmansodan alkamisen myötä. Asiaan palattiin kuitenkin heti sodan päätyttyä. Vuonna 1945 valittiin toimikunta kehittelemään rakennusasiaa.

Nykyisen Rity-talo –hankkeen alullepanijana voitaneen pitää yhdistyksen naisjaostoa, joka oli tehnyt yhdistyksen vuosikokoukselle 1956 kirjallisen aloitteen uuden toimitalon rakennusrahaston perustamisesta. Vuosikokous päätti yksimielisesti, että rakennusrahasto perustetaan ja luovutti sille alkupääoman.

Uuden toimitalon rakentaminen alkoi edetä vuonna 1960 kun suunnittelua ja rakentamista varten asetettiin rakennustoimikunta. Hanke ei alun alkaen saanut kaikkien jakamatonta suosiota, sillä olihan ilmeistä, että vanhan työväentalohengen löytäminen modernista liiketalosta ei ole helppoa. Varsinkin myöhempinä vuosikymmeninä monet haikailivat vanhan talon perään.

Ennen kuin rakentamista voitiin suunnitella, oli ratkaistava tonttikysymys. Yhdistyksen omistama tontti oli ollut kooltaan 3600 ² mutta oli pienentynyt vuonna 1945 yli 400 m²:llä, kun osa tontista oli luovutettava katumaaksi. Vuonna 1951 oli ostettu viereisestä tontista 1217 m² mutta jälleen vuonna 1958 tontista oli luovutettava 400 m² katuja varten. Vuonna 1960 ostettiin kahdelta eri omistajalta tontinosat, yhteensä 1100 m².

Kun tonttikysymys saatiin järjestykseen, itse rakennushankekin alkoi edistyä. Tontille päätettiin hakea rakennusjärjestyksen muutosta niin että voitaisiin rakentaa 18 000 m³ rakennus. Talon suunnitteli Riihimäellä aikaisemmin kauppalanarkkitehtinä ollut Martti Jaatinen yhdessä vaimonsa arkkitehti Marjatta Jaatisen kanssa.

Taloudellisista syistä uusi talo päätettiin rakentaa kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen osa olisi tilavuudeltaan noin 13 000 m³. Kaksiosaisessa rakennuksessa, jonka siipiä erottaa ilmava välipiha, on liiketilojen lisäksi kaksi asuntoa ja tiloja järjestötoimintaa varten. Kellarikerrokseen tulee juhlasalina käytettävä tila joka myöhemmin, kun toinen juhlasalin ja näyttämön sisältävä osa rakennetaan, muutetaan keilahalliksi. Juhlasalissa on tilaa peräti 840 hengelle.

Rakennustöiden ollessa käynnissä yhdistyksen kokouksissa käsiteltiin useaan otteeseen rahoituskysymyksiä. Rahaa ennen rakennustyön käynnistymistä oli kerätty rakennusrahastoon, summat olivat pieniä, toisaalta taas mm. tonttikaupoista oli kertynyt menoja niin, että jo vuoden 1960 tilinpäätöksessä oli kiinnelainaa 1 500 000 markkaa. Tarkkoja lukuja rakennuksen lopullisesta kustannuksesta ei ole ollut käytettävissä, mutta suuntaa kustannuksista antaa se, että kiinnityksiä oli ennen vuoden 1962 loppua hankittu 125 000 000 markan lainoille ja lainoja nostettu 95 500 000 markkaa. Edellä mainitut luvut ovat niin sanottua vanhaa rahaa, vuoden 1963 alussa rahan arvo muuttui.

Rakennustöiden edistyessä tuli yhdistyksen ja Talovalmisteen kesken lukematon määrä erimielisyyksiä rakennusteknisistä seikoista. Erimielisyydet alkoivat jo pohjatöistä ja jatkuivat koko rakennusvaiheen ajan. Yksi oleellisimmista seikoista oli että arkkitehtipiirustukset ja –suunnitelmat eivät valmistuneet ajoissa. Erimielisyydet olivat niin sovittamattomat, että ne johtivat oikeudenkäyntiin saakka. Syksyllä todettiin ettei rakennus valmistuisi alkuperäisessä aikataulussa, vaan valmistuminen siirtyisi kevääseen 1963.

Loppuvuodesta 1962 johtokunta julisti toimitalon nimikilpailun, johon tuli peräti 84 nimiehdotusta. Nimikilpailun parhaaksi katsottiin nimimerkillä ”kiinnostunut” tehty ehdotus Ri-ty talo, jonka tekijäksi osoittautui Sulo J. Ojanen.

Monien vaiheiden ja vaikeuksien jälkeen rakennustyöt edistyivät niin että harjannostajaisia vietettiin 11.10.1962.

Uuden talon liikehuoneistojen käytöstä tehtiin vuokrasopimukset mm. Alkoholiliikkeen, Askon, Osuusliike Ahjon ja talon päärahoittajan Helsingin Työväen Säästöpankin kanssa. Lopputöiden valmistuttua yritykset pääsivät aloittamaan toimintansa kevään aikana.

Laajennushankkeita – peruskorjaus

Pian Rity-talon valmistuttua alettiin suunnitella jo talon toista vaihetta. Siihen oli tarkoitus rakentaa juhlasali ja näyttämötilat. Rity-talon juhlasalina käytettävä tila muutettaisiin keilahalliksi. Tämä toisen vaiheen rakentaminen ei toteutunut.

Toimitalon laajennuskysymys on ollut yhdistyksessä esillä 1970-luvun alusta lähtien lähes vuosittain. Vaihtoehtoja on ollut monenlaisia, onpa vuodelta 1975 laajennuspiirustuksetkin. 1980-luvun alkuvuosina taloa korjattiin ja kunnostettiin vuosittain taloudellisten mahdollisuuksien sallimissa puitteissa. Päätökset ja suunnitelmat laajemmasta saneerauksesta tehtiin vuoden 1989 aikana. Seuraavan vuoden aikana tehtiin käytännön päätökset saneerauksen sisällöstä ja aikataulusta. Suunnittelijana oli arkkitehti Harri Hietanen. Peruskorjauksessa uusittiin vesijohtoputkistot, viemäristöt ja ilmastointi. Alkolta vapautuneet tilat rakennettiin pienemmiksi liiketiloiksi.

Rakentamista edelsi jälleen kerran tontin järjestely kaupungin kanssa, ja tällä kertaa hankittiin kaupungilta lisämaata talon edessä olevaa pysäköintialuetta varten. Rakennustyö eteni niin, että maaliskuussa 1991 saatettiin viettää harjannostajaisia, ja alkukesästä peruskorjauksen ensimmäinen vaihe saatettiin päätökseen.

Ns. Askon siiven peruskorjaus oli tarkoitus alkaa vuoden kuluttua. Yhdistys oli myös saanut rakennusluvan 200-paikkaisen rinnekatsomon esiintymislavoineen rakentamista varten ylätasanteen sivulle. Alkaneen laman seurauksena näiden rakentamisesta jouduttiin luopumaan.

Peruskorjauksen jälkeen Rity-talosta muodostui pieni liikekeskus ja toimintatila sekä omalle jäsenistölle että monille muille järjestöille. Talossa on juhlasalin ja kokoustilojen lisäksi erikokoisia liiketiloja ja yhdistyksen oma toimisto.

1990-luvun alun taloudellisen laman ja peruskorjauksesta aiheutuneiden kustannusten seurauksena Työväenyhdistys myi Rity-talon vuonna 1996. Talosta tehtiin kiinteistöosakeyhtiö, jonka kaikki osakkeet omisti Riihimäen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö. Suoritetun järjestörakenteen uusimisen jälkeen talon osakkeet ovat jälleen Riihimäen Sosialidemokraatit ry:n omistuksessa.

Kiinteistöyhtiön toiminnasta vastaa yhdistyksen jäsenistä valittu hallitus ja isännöitsijänä toimii yhdistyksen taloudenhoitaja. Kiinteistöyhtiö vastaa myös tilojen vuokraamisesta.

Viisikymmenvuotias talo kaipaa koko ajan jatkuvaa kunnossapitoa. Talossa on tehty vuosittain pieniä korjauksia. Isompana hankkeena toteutettiin kesällä 2012 pitkäaikainen haave, rakennettiin juhlasaliin hissi. Tämä mahdollistaa liikuntarajoitteisten osallistumisen juhlasalissa järjestettäviin tilaisuuksiin.

Edessä on lähitulevaisuudessa talon peruskorjaus, lisärakentaminen tai jokin muu vaihtoehto.

Asuintalohankkeita

Laajennushankkeiden ohella ryhdyttiin jo varhain suunnittelemaan jopa työväenyhdistyksen toimesta toteutettavaa vuokratalon rakentamista. Vuokra-asuntojen rakentaminen lykkääntyi kuitenkin 1970-luvun puoliväliin, jolloin luovuttiin oman talon rakentamisesta ja Työväenyhdistys osallistui Peltosaareen perustetun vuokrataloyhtiön rakentamiseen.

Rity-talon saneeraussuunnitelmien yhteydessä 1980-luvun lopussa vilauteltiin taas kerran mahdollisuuksia asuintalon rakentamisesta Rity-talon viereiselle omalle tontille. Tämä ei kuitenkaan toteutunut ja tontti erotettiin Rity-talon tontista ja myytiin 1990-luvun alussa peruskorjauksen rahoittamiseksi.

Jäsenistönsä virkistystoiminnan tukemiseksi Työväenyhdistys hankki vuonna 1984 omistukseensa kesänviettopaikan Lopelta, Salon kylästä. Hyväkuntoiset tilat saatiin heti jäsenten käyttöön. Rity-Rannaksi nimetty mökki oli kesäisin yhdistyksen jäsenten suosittu ajanviettopaikka jota pidettiin kunnossa talkoilla. Kesäpaikasta luovuttiin 1990-luvulla tiukan taloudellisen tilanteen takia.

Tiukkaa taloutta

Lähes koko yhdistyksen historian ajan tärkeimmät tulolähteet ovat olleet vuokratuotot ja huvien järjestämisestä saadut tulot. Jo alkuvuosina tärkeimmät tulolähteet olivat jäsenmaksut, työväentalon vuokratuotot sekä iltamien tuotot. Näiden turvin toimittiin talouden pysyessä suhteellisen vakaana. Yhdistyksen taloudellinen asema kohentui 1960-luvulta alkaen osittain vuokrattavien liiketilojen, mutta pääosin tanssitoiminnan ja 1970-luvulla mukaan tulleen bingotoiminnan laajenemisen ansiosta.

Uuden talon rakentamisesta vastasi rakennusliike joten talkootyötä ei rakentamisessa juurikaan ollut. Varsinkin uuden talon rakentamiseen otettujen lainojen maksussa talkootyöllä oli kuitenkin ratkaiseva osa. Lainoja pystyttiin maksamaan tanssien järjestämisellä ja myöhemmin bingotoiminnalla. Näissä molemmissa pääosa työstä tehtiin talkoilla.

Rity-talo oli 1960- ja 1970-luvuilla seutukunnan suosituin tanssipaikka. Parhaimmillaan tansseja järjestettiin kolmesti viikossa. Nuorisolle järjestetyt discot aloitettiin 1970-luvulla. Tanssien järjestäminen loppui 80-luvun vaihteessa ja pian sen jälkeen myös discot.

Uuden talon valmistuttua yhdistyksen tärkeimmät tulolähteet olivat vuokratulojen lisäksi tannsi- ja bingotoiminnasta saadut tulot. Bingotoiminta käynnistyi 1970 luvun alussa. Aluksi järjestettiin juhlasalissa sunnuntaisin ns. lappubingoja, myöhemmin tilaisuuksia oli myös arki-iltaisin. Toiminta kehittyi varovaisen alun jälkeen päivittäin toimivaksi bingohalliksi, bingohalli avattiin syksyllä 1973 ja oli avoinna aina vuoteen 2005 saakka. Bingon lisäksi yhdistys on kokeillut myös elintarvikekioskin pitoa.

1990-luvun alussa syventynyt taloudellinen lama jätti jälkensä myös yhdistyksen talouteen pakottaen kiristämään vyötä kalliin, mutta välttämättömän työväentalon saneerauksen aiheuttamien kustannusten takia. Tiukasta taloudellisesta tilanteesta on selvitty ja rahaa yhdistyksen toimintaan ja talon pienimuotoiseen korjaamiseen on riittänyt. Usko yhdistyksen tulevaisuuteen on pysynyt vankkana.

—–
Siirry: Historiasta poimittua, osa III